Eating Tools From Nachi Otaki
Basic tools for eating in Asia.

Hanami 2013 in Helsinki was the first event that displayed Rhythm Naginata in Finland

Every year about the time when the cherry trees blossom in Roihuvuori, Helsinki, there is a _Hanami _festival taking place near the water tower of the mentioned area. This year, in Sunday 19th May, the Hanami 2013 took place and in it, the first Rhythm Naginata demonstration in Finland.

Rhythm Naginata is about making Atarashii Naginata in the rhytm of music and in this case the music was _Kagome _by Eva Alkula and Tomoya Nakai. Their music brings together Finnish and Japanese culture, hence it was the perfect choice. The video attached below was taken at the Hanami, of the demonstration.

Below it the text, in Finnish, written for the local news paper that was just published in time for the Hanami event. It is about Japanese martial arts and their weapons, written by Jukka Paasonen.

Artikkeli Roihuvuori-lehteen 2013/1

Japanilaisten kamppailulajien kirjo on hyvin laaja ja niistä lyhyesti kertominen jättäisi liian suuria aukkoja. Siksi lähestyn asiaa hieman yleisemmällä tasolla tässä artikkelissa, suunnaten lähinnä aseistuksen moninaisuuteen.

Japanilaiset budolajit ovat kokoelma erilaisista aseellisista ja aseettomista kamppailutaidoista. Lajien eroavaisuudet ovat usein havaittavissa näiden taitojen yksityiskohtien eroilla. Kunkin lajin käyttämät nimitykset aseista ja tekniikoista voivat olla hyvinkin samankaltaisia mutta niiden toteutus hyvin erilainen.

Aseiden osalta nykyisessä harjoittelussa käytetään yleensä alkuperäistä asetta muistuttavaa harjoitusasetta pääosin turvallisuussyistä mutta myös saatavuuden takia. Japanilaista katanaa on vaikea hankkia jo sen hinnan puolesta mutta puista bokkenia saa hyvinvarustetuista kamppailutarvikeliikkeistä. Joissain tapauksissa harjoitusase saattaa olla hyvinkin lähellä alkuperäistä versiotaan, esimerkiksi suorissa kepeissä kuten bo ja jo. Aina syy eroavuuksiin ei johdu yksinomaan saatavuudesta tai hinnasta, esimerkiksi Japanilaisen miekkailun yhteydessä ruvettiin käyttämään bambusta valmistettuja kontaktiotteluun tarkoitettuja miekkoja jo 500 vuotta sitten.

Monen klassisen, eli Edo-kauden loppuun mennessä syntyneen koulukunnan pääaseena on yleensä japanilainen miekka, katana, joka tekee juuri tästä aseesta kuuluisimman. Katana on esiintynyt eri kokoisena, usein tyylille ominaisena tai kantajalleen sopivana. Japanilaisen katanan tekee erikoiseksi sen keveys ja kaarevuus. Pituus saattaa vaihdella mutta on usein yhden metrin tietämissä. Miekalla on usein uskottu olevan yliluonnollisia voimia ja niitä on jo kauan käytetty uskonnollisina symboleina.

Klassiset koulukunnat sisälsivät useita eri aseita ja niiden käyttöharjoituksia, mutta toisen maailmansodan jälkeen niistä on jalostettu yksinkertaisempia versioita, kuten esimerkiksi Kendo, Iaido ja Jodo, joissa kussakin keskitytään yksinomaan vain tiettyyn aseeseen ja sen käyttötaitoon. Katanan lisäksi valikoimaan saattoi kuulua wakizashi (lyhyt miekka), kusarigama (sirppi johon kiinnitetty ketju), bo (suora puukeppi, jonka pituus vaihteli parin metrin molemmin puolin), jo (lyhyempi suora puukeppi), ja jousi nuolineen, joka oli ennen Edo-kautta sotilaan ensisijainen ase, sekä useita muita teräaseita.

Aseettomat kamppailutaidot kuuluivat samuraiden perustaitoihin ja niitä käytettiin vasta kun aseet olivat syystä tai toisesta menetetty. Nykyisin nimenomaaan aseettomat taidot ovat paljon suositummat kuin aseelliset. Maailmanlaajuisesti suosituimmat Japanilaiset kamppailulajit kuten Judo, Karate ja Aikido ovat kaikki ensisijassa aseettomia taitoja, joiden harjoitteluun kuitenkin sisältyy joitain asetekniikoita. Samoin myös Taido, joka on Suomessa verraittain suosittua.

Nykypäivän suosituimmat lajit on kehitetty toisen maailmansodan jälkeen, osa pitämään yllä koululiikuntaa, miekkailuperinnettä tai vaalimaan jotain muuta tarkoitusta. Samurain tunnusmerkkisten miekkojen kantamisen kieltämisellä oli vahva vaikutuksensa ja useimmat lajit eivät suoranaisesti ole kamppailutaitojen oppimiseen vaan henkisen kasvun ja terveyden ylläpitämiseen.

Aseeton kamppailu on alunperin usein alkanut tilanteessa jossa toinen osapuoli on syystä tai toisesta menettänyt aseistuksensa.

Samurait eivät olleet ainoita, jotka opiskelivat kamppailutaitoja, esimerkiksi myös Okinawalaiset talonpojat halusivat puolustaa reviiriään eri uhkia vastaan ja heidän kokemuksistaan syntyi alku sille joka nykyään tunnetaan karatena.

Karate ja Ryukyu Kobudo olivat alkujaan osia samasta kamppailutaidosta mutta sen aseettoman osan katsottiin soveltuvan paremmin Okinawalla koululiikuntaan ja myöhemmin Japanin pääsaarilla esiteltäväksi omana lajinaan, karatena.

Japanin eri osissa on käytetty hieman erilaisia tapoja menestyä taisteluissa ja myöhemmässä vaiheessa useat kuuluisat samurait kiersivät pitkin maata otellen eri tyylien edustajien kanssa, näin karttaen omaa tietämystään, kokemusta ja mainetta. Yksi tunnetuimmista Miyamoto Musashi. Saman tyylisiä retkiä on tehty vielä myöhäisellä 1800-luvulla. Esimerkiksi Jikishinkageryu Naginatajutsun 15. soke, Hideo Sonobe, kiersi otellen naginatalla kendon edustajia vastaan.

Viimeiset sata vuotta ovat olleet erittäin vilkkaat Japanilaisten kamppailutaitojen yhteydessä. Uusia lajeja ja tyylien haaroja on syntynyt enemmän kuin koskaan, johon osaltaan on vaikuttanut väkiluvun kasvu, kansainvälistyminen ja toinen maailmansota.

Kirjoittanut Jukka Paasonen

Lähteet:

  • The age of the Samurai, Tampereen museo
  • Samurai weapons, Don Cunningham
  • History of Kendo, Toshinobu Sakai
  • Comprehensive Asian Fighting Arts, Donn F. Draeger